Ruotsalainen tietokirja Perhe avaa maahanmuuton ongelmia Ruotsissa – avoimet ovet tuoneet aseet, huumeet, väkivaltarikollisuuden ja Lähi-idän mafian lähiöön
Kirja paljastaa, kuinka kohtuuttoman paljon viranomaisten resursseja ja kruunuja holtiton maahanmuutto naapurimaassa vie. ”Oli tehty monenlaisia panostuksia, mutta kaupunginosan tilanne ei vain ollut parantunut. Enimmäkseen asiat menivät pieleen, vaikka erilaisiin projekteihin ja toimenpiteisiin oli käytetty miljoonia ja taas miljoonia kruunuja”.

Ruotsalainen tietokirja Perhe avaa maahanmuuton ongelmia Ruotsissa – avoimet ovet tuoneet aseet, huumeet, väkivaltarikollisuuden ja Lähi-idän mafian lähiöön

Tutkiva journalisti ja rikostoimittaja Johanna Bäckström Lerneby kirjoitti kirjan libanonilaislähtöisestä Al Asimin suvusta, joka terrorisoi Etelä-Ruotsissa sijaitsevan Göteborgin 50 000 asukkaan lähiötä Angeredia. Meistä pohjalaisista Etelä-Ruotsi kuulostaa kaukaiselta, mutta samanlaisia kehityssuuntia on havaittavissa, ikävä kyllä, maantieteellisesti paljon lähempänäkin. Tätä kirjoittaessa on kohuttu Turun ravintolassa tapahtuneesta joukkotappelusta ja kirkkaassa muistissa ovat pääkaupunkiseudulla alaikäisten tekemät raa’at väkivallanteot.

Ruotsissa viranomaiset ovat menettäneet paikoin kontrollin. Rikosten uhrit eivät siellä uskalla kääntyä poliisin puoleen, koska maahanmuuttajataustaiset rikollisjengin, kuten Göteborgissa Al Asimien suku pitää yllä omaa lakiaan ja järjestystään uhkailemalla ja väkivaltaa kaihtamatta.

Perhe sai alkunsa Johanna Bäckström Lernebyn laajasta lehtiartikkelista, joka ilmestyi vuonna 2017 Aftonbladetissa. Hän oli seurannut vuosien ajan göteborgilaista lähiötä terrorisoivaa sukua. Poliisi ei tahtonut saada suvun jäseniä oikeuden eteen: todistajat muuttivat äkisti kertomuksiaan, silminnäkijät vaikenivat. Jutut kuivuvat kasaan, koska suut tukitaan. Ei ole rikosta, jos ei ole asianomistajaakaan.

Mikä pahinta, lapset värvätään mukaan rikolliseen elämään jo varhain. Ja opetetaan pelaamaan yhteiskuntaa ja poliisia vastaan.

”Lapset saattoivat kertoa poliisille ohimennen, että he pitivät pyöriensä selästä kiltisti vahtia Hammarkullenin kahden sisääntuloväylän varrella, jos joku vanhempi pyysi ja maksoi siitä muutaman kolikon.”

Näitä poikia sanottiin kyttääjiksi ja heidän tehtävänsä oli ilmoittaa lähestyvistä poliiseista. He tunsivat kaikki poliisit ja poliisien siviiliautotkin. Pojat tiesivät, missä huumekauppiaat päivystävät ja kenellä on mitäkin myynnissä. He tiesivät myös, mihin rikolliset piilottivat aseitaan, ja heiltä rikollisetkin kysyivät neuvoa, kun tuli pikainen tarve pistoolille. Pojat olivat liian nuoria rangaistavaksi, ja sosiaalitoimen yhteydenotoilla ei ollut mitään vaikutusta. Poliisille pojat eivät mitään merkittävää koskaan kertoneet.

Lisäksi käy ilmi, että nuoria laitetaan ottamaan rikoksia nimiinsä, koska ikänsä perusteella tuomiot jäävät lievemmeksi. Lisäksi yksintulleita turvapaikanhakijoita käytetään rikollisten piirisissä samoin. Heillä ei ole sukua turvana.

Kirja nostatti Ruotsissa kohun

Bäckström Lerneby tutustui vuosien mittaan niin suvun jäseniin ja heidän rikostensa uhreihin kuin alueella toimiviin poliiseihin. Artikkeli nostatti Ruotsissa valtavan kohun ja osoitti, että ruotsalaisiin kuntiin on syntynyt rinnakkaisyhteiskuntia, joissa viranomaisten jalansija on heikentynyt, paikoin jopa menetetty.

Kirjassa tutustutaan poliisipäällikkö Ulf Merlanderiin. Hänen iskulauseena on ”Otamme kadut takaisin”. Hölmönä pohjalaisena voikin kysyä, että missä vaiheessa ne kadut menetettiin?

Kirja paljastaa, kuinka kohtuuttoman paljon viranomaisten resursseja ja kruunuja holtiton maahanmuutto naapurimaassa vie.

”Oli tehty monenlaisia panostuksia, mutta kaupunginosan tilanne ei vain ollut parantunut. Enimmäkseen asiat menivät pieleen, vaikka erilaisiin projekteihin ja toimenpiteisiin oli käytetty miljoonia ja taas miljoonia kruunuja”.

”Ulf Merlander antoi valaehtoista todistusta ja pani kaiken peliin, kun syyttäjä pyysi häntä kertomaan perheestä.

-Olen seurannut näitä Al Asimeja aika kauan. Suku koostuu nykyään noin 120 henkilöstä. Useimmat heistä asuvat Angeredissä. Vuosien varrella he ovat osallistuneet erittäin laajasti rikolliseen toimintaan. He ovat vaikuttaneet Angeredin paikallisyhteisöön pitkään negatiivisesti. Kun katsotaan tätä sukua, niin näistä 120 henkilöstä noin 60 on yli 15-vuotiaita. Nelisenkymmentä heistä on miehiä, ja yli 30:llä on merkintä poliisin rekistereissä. Al Asimit tunnetaan monenlaisista rikoksista: on murhia, kiristystä, lähisuhdeväkivaltaa, pahoinpitelyjä, laittomia uhkauksia, huume- ja aserikoksia.”

Ulf Merlander oli paikallispoliisin aluepäällikkö ja kenttätehtävissä hän oli seurannut Al Asimeja pitkään. 

”-Kun ajatellaan Al Asimien rikoshistoriaa, heillä on ollut negatiivinen vaikutus paikallisyhteisöön. Silloin kun he ovat olleet mukana erilaisissa rikoksissa, joihin liittyy usein väkivaltaa, todistajia on yleensä uhkailtu ja peloteltu joukolla. Sama käytös toistuu, kun poliisi pysäyttää jonkun heistä. Silloinkin kerätään joukko, joka yrittää hienovaraisilla uhkauksilla vaikuttaa poliisin työhön alueeella.”

Merlanderin oikeudessa antama valaehtoinen todistus oli Ruotsissa ensimmäinen kerta, kun poliisi kuvaili Al Asimeja mafiaperheeksi. Suvun toimintatavat oli puettu sanoiksi ja tämä helpotti myös median uutisointia Angeredin tapahtumista.

Yrittäjät mafian kiristyksen kohteena

Toinen mielenkiintoinen henkilö on Maria, kahvilanpitäjä. Hän joutuu mafian kiristyksen ja uhkailun kohteeksi johtuen ex-miehestään. Rikolliset keksivät, että Maria on heille velkaa ja uhkaavat tappaa Marian jollei hän maksa miljoonaa kruunua.

”Mariakin tuntee kiristyksen uhriksi joutuneen ravintoloitsijan. Olen pyytänyt häntä järjestämään meille tapaamisen, ja olemme matkalla lounastamaan kyseisessä ravintolassa. Maria kertoo, että omistaja on huolissaan ja ahdistunut. Mies on laihtunut kovan stressin takia. 

-Ihan oikeasti, Johanna. Hän näyttää haudasta nousseelta. Lupaathan sanoa minulle, jos alan näyttää samanlaiselta?

*****

-Jos minun kahvilaani ei lasketa, niin täällä on kaupungin parhaat ruuat. Ihan kamalaa, jos he joutuvat nyt sulkemaan tai myymään paikan. Omistaja ei vielä tiedä, mitä aikoo tehdä, Maria sanoo, kun alamme syödä.

Kun Maria ja hänen kaverinsa söivät päivällistä omistajan kanssa edellisviikolla, omistaja oli palkannut kolme henkivartijaa istumaan eri puolille ravintolaa.

-Aivan järjetöntä, että täysin viattoman ihmisen pitää käyttää rahaa henkivartijoihin, hän sanoo. -Välillä ihmettelen, mikä maa tämä tämmöinen maa oikein on.”

Maria joutuu myös itse palkkaamaan itselleen henkivartijan, koska ei uskalla ottaa yhteyttä poliisiin. Maria päätyy myymään yrityksensä ja kotinsa ja hänen henkilötietonsa on salattu. Kiristäjät eivät muuten jätä häntä rauhaan. 

”Hän pitää edelleen pistoolia esiliinan taskussa. Ja hän ajaa aina liikenneympyrässä kaksi kierrosta nähdäkseen, seuraako joku häntä. Hän pitää yhä yhteyttä henkivartijoihinsa.

Maria toivoo kiristäjien unohtaneen hänet, mutta varma hän ei ole. Hän sanoo, ettei voi rentoutua. Hän on valmiina, jos he tulevat.”

”Kaikkien vaalien jälkeen poliitikot kysyvät poliisilta samaa: mitä haluatte meiltä? Ulf Merlander halusi tietysti lisää poliiseja, mutta ei se hänen ykköstoiveensa ollut. Ylimpänä listalla oli jotain muuta:

-Koulut kuntoon ja lisää sosiaalityöntekijöitä. Lisäksi toivomme poliittisia sopimuksia, jotka kestävät aikaa eivätkä muutu aina vaalien jälkeen.”

Pitäisköhän maahanmuuttoa kiristää?

Sulje