Me kaikki olemme kuulleet seitsemästä yltäkylläisyyden vuodesta, joita symboloi seitsemän kaunista lehmää ja seitsemän kaunista tähkää.
Sekä seitsemästä nälkävuodesta, joita kuvataan seitsemällä laihalla ja rumalla lehmällä sekä seitsemällä tyhjällä ja itätuulen polttamalla tähkällä.
Suomalaisen maataloustuottajan kohdalla tuo seitsemän nälkävuotta tuntuu jatkuvan, ja onkin perusteltua herättää henkiin MTK:n kymmenen vuotta sitten lanseeraama slogan ”Miksi se joka tekee eniten saa vähiten?”
Miten kauan maataloustuottaja jaksaa tehdä työtä ”rakkaudesta lajiin”?
Maatalous ja kotimainen ruoantuotanto ovat elintärkeä osa maamme huoltovarmuutta. Viime talvi osoitti omavaraisuuden merkityksen niin ruuantuotannon kuin energiankin osalta. Kotimainen ruoantuotanto on osa puolustuskykyämme ja se mittaa kriisinkestävyyttämme.
Ensinnäkin, maataloustuottaja haluaa pärjätä maatalouden myyntituotoilla, ei tuilla. Maatalouden tulonmuodostusta tulee uudistaa siten, että elintarvikemarkkinalaissa kiellettäisiin kaupan omat merkit määräävässä markkina-asemassa olevilta kaupoilta.
Toiseksi, turpeen merkitys tulee tunnustaa. Polttoturpeen energiavero tulee poistaa ja keinotekoisista päästöoikeusmaksuista tulee luopua. Energiaturpeen lisäksi suomalainen maa- ja metsätalous tarvitsee kuivike -ja kasvuturvetta. Turve on erinomainen kuivike, koska se on antibakteerinen ja se sitoo hyvin kosteutta. Kasvuturvetta tarvitsemme puuntaimien kasvatuksessa sekä kasvihuoneilla kasvisten ja vihannesten kasvualustana. Turve tulisi määritellä uusiutuvaksi vuotuisen kasvun osalta. Turvealan työllistävä merkitys iso maakunnille ja se on monelle nuorelle ensimmäinen kesätyöpaikka.
Meillä on puuta metsissä enemmän kuin koskaan ennen. Metsien kasvu vuodessa on reilusti yli sata miljoonaa kuutiota vuodessa ja puuta korjattiin v. 2021 vain 76,3 miljoonaa kuutiota. Miten on mahdollista, että nyt väitetään metsiemme olevan päästölähde, vaikka puuvarantomme on sadassa vuodessa kasvanut 1500 miljoonasta kuutiosta 2500 miljoonaan kuutioon?
Metsäala tuo työtä kymmenille tuhansille maakuntien ihmisille. Metsien talouskäyttö tulee sallia myös tulevaisuudessa ja metsien käytön osalta päätösvalta tulee olla suomalaisilla metsänomistajilla.
Viljelijä välittää ja vaalii luontoa, myös yhteiskunnan tulee välittää viljelijästä ja turvata kotimainen ruuantuotanto. Vastuullisuudesta kun puhutaan, korostetaan ihan liikaa ympäristönäkökulmaa tai siis ilmastoa. Mihin on jäänyt sosiaalinen vastuu ja se, että maataloustuottajan hyvinvoinnista on huolehdittava, jotta hän sitten jaksaa huolehtia eläinten hyvinvoinnista.
