Arvopohjan ”pyhä kolminaisuus” on täällä lakeuksilla totuttu rakentamaan kodin, uskonnon ja isänmaan nimiin. Näitä arvoja rapauttavat juurettomuus, uskonnottomuus ja globalismi. Aika ajoin, taistelua käydään arvojen ja arvottomuuksien välillä voimakkaammin. Jos näitä konservatiivisiksi määriteltyjen arvojen merkityksiä lähdetään sanoittamaan, niin merkitys lienee sama kuin harmaan eri sävyillä, niitä on viisikymmentä.
Aloitetaan isänmaasta. Heikki Haavisto, äskettäin poisnukkunut ministeri, on todennut osuvasti: ”On tärkeää, että Suomi ei laske koskaan omaa suojaustaan alas, on kyse sitten turvallisuudesta, energiantuotannosta tai ruoan saatavuudesta. Vapaus on näennäistä sellaisella valtiolla, jonka tulevaisuus riippuu muiden valtioiden armeliaisuudesta.”
Vapaus on näennäistä, jos olemme riippuvaisia tuontienergiasta ja tuontiruuasta. Huoltovarmuus on isänmaan paras ystävä ja siitä on pidettävä kiinni. Sekä energian- että ruuantuotannossa on panostettava kotimaan tuotantoon ja muistettavat reaaliteetit, kuten Suomen pohjoinen sijainti, lyhyt kasvukausi ja itänaapuri. Suomen tulisi palauttaa päätösvaltaa maa- ja metsätalousasioissa Brysselistä takaisin Helsinkiin ja turvata näiden toimialojen jatkuvuus. Metsät tulee saada hyödyntää ja pellot on ensisijassa käytettävä ruuantuotantoon, eikä hömppäruokohelven viljelyyn.
Uskonto on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Joku uskoo enemmän, joku vähemmän. Yleensä Jumalaan turvataan vaikeissa kriiseissä ja elämäntilanteissa, ja sehän on ymmärrettävää. Silloin kun menee hyvin, niin unohdetaan helposti, että menestys ei välttämättä ole yksin omaa ansiota, ja tulisi muistaa olla kiitollinen johdatuksesta. Mielestäni tärkeää olisi kuitenkin kuulua kirkkoon, koska vain olemalla seurakunnan jäsen voi vaikuttaa oman seurakunnan päätöksentekoon joko äänestämällä seurakuntavaaleissa tai lähtemällä ehdokkaaksi.
Koti on yhteiskunnan perusyksikkö, josta ammennetaan eväät elämään. Koti ja kotiseutu voidaan romantisoida kuten Sakari Topeliuksen tunnetussa sadussa ”Koivu ja tähti”, joka sijoittuu isonvihan aikaan ja jossa Topelius kertoo tarinan sukunsa tapahtumista. Sadussa koti-ikävä saa vieraalle maalle joutuneet lapset etsimään tien takaisin kotiin. Koti kuvastaa juuria ja täälläpäin aina kysytään, ”Mistä olet kotoisin?”. Kodin ja omien juurien arvostaminen on perusta terveelle itseluottamukselle ja se kantaa läpi elämän. Koti antaa myös identiteetin ja liittää meidät osaksi tiettyä heimoa. Juuriaan ei pidä hävetä. Pohjalaisuutta ei pidä hävetä.
******
Koulut alkavat tällä viikolla. Haluan toivottaa erityisesti kaikille ekaluokkalaisille turvallista koulunalkua ja opettajille jaksamista tärkeässä työssään. Liikenteessä tulee huomioida koulujen alkaminen ja ajella erityisen varovasti koulujen läheisyydessä.