Kevättä ja alkukesää rytmittävät lukuisat juhla- ja liputuspäivät. Kansallinen veteraanipäivä, kaatuneiden muistopäivä sekä puolustusvoimain lippujuhlan päivä ovat merkityksellisiä sekä historiallisesti että kansallisen identiteetin kannalta. Juhlissa nähdään yhä harvemmin sotaveteraaneja, koska heidän ikänsä on lähempänä sataa vuotta. Heidän läsnäolonsa puuttuminen ei kuitenkaan vähennä näiden isänmaallisten juhlapäivien arvoa, mutta tullee varmaankin pitkässä juoksussa muuttamaan juhlien viettoa. Eri maanpuolustusjärjestöillä onkin työsarkaa siirtää tätä perinnettä nuoremmille ikäpolville.
Sain kunnian tavata erästä 101-vuotiasta sotaveteraania. Hän oli tyytyväinen elämäänsä. Kiirettäkin piti. Oli ohjelmaa joka päivälle. ”Elämä on kohdellut minua hyvin”. Näin tämä maanviljelijänä elämänsä toiminut herra tuumasi. Häntä on kantanut positiivinen asenne elämään, hänellä oli kaikki hyvin. Tätä asennetta kun tapaisi enemmän arkipäivässä.
On ollut myös juhlia. Otan esimerkiksi eläkejuhlat. Useissa kunnissa tehdään todella pitkiä työuria – jopa lähemmäs viisikymmentä vuotta saman työnantajan palveluksessa. Arvostan toimijoita, jotka muistavat työntekijöitä merkkipaalujen kohdalla. Johtoryhmässä kannattaakin miettiä, että pitäisikö työntekijää muistaa aikaisemminkin kuin eläkkeelle pääsyn johdosta – ei se vähennä kultakellon arvoa, vaikka saisi jonkun muistamisen myös tasavuosien kohdalla. Sitoutunut työntekijä on työnantajan ja etenkin kuntatyönantajan etu. Ja tämä heijastuu myös kuntalaisen kokemaan palvelukokemukseen.
Lisäksi meillä on lukuisa joukko koulunsa päättäneitä ja valmistuneita. Rippikoulun käyneet ovat yhteishaussa valinneet ammatillisen ja lukiokoulutuksen välillä. Tieto pääsystä tulee kesäkuun puolivälissä. On myös mahdollista suorittaa kaksoistutkinto eli sekä lukio että ammattikoulu. Monella nuorella lukion valintaan vaikuttavat omat harrastukset ja tietenkin kaverit. Päätöstä ei aina tehdä pelkästään kouluaineiden perusteella.
Ammatillisista oppilaitoksista on valmistunut eri alojen osaajia täyttämään työmarkkinoilla yhä kasvavaa vajetta ammattitaitoisista työntekijöistä. Sitten meillä on perinteisiä ylioppilaita, jotka suuntaavat jatko-opintoihin. Myös ammatillisesta koulusta valmistuneet voivat jatkaa korkeakouluopintoihin, koska maisterin tutkinto ei edellytä ylioppilastutkintoa, vaan väyliä on useita.
Meidän systeemi mahdollistaa valmistumisen ympäri vuoden. Mutta uskallan väittää, että keväässä on oma twistinsä, kun voi ottaa valokuvan omenapuun kukkiessa. Hyvää kesää kaikille!
