Turvealalla kuohuu ja syystäkin yrittäjien otsasuonia kiristää. Ministeritason miehet olivat talvella käyneet tutustumassa turvetuotantoon, mutta ymmärrys alaa kohtaan ei ollut lisääntynyt. Turpeen varmuusvarastoista puhuttaessa olivat todenneet, että kyllähän turve nevassa pysyy. ”Nostetaan sitten kun tarvitaan”.
Näinhän se ei mene. Turvetta voidaan nostaa vain kesällä ja kuivalla kelillä. Sadekesänä turve jää nevalle. Äskettäin vuorokauden sademäärä oli noin 80 mm. Seinäjoella satoi eniten Suomessa. Näillä sademäärillä kuivan turpeen nosto jatkuu ensi kesänä. Nykyhallituksen hehkutus siitä, että miten kesänä 2022 nostetaan kahden vuoden turvetarpeet, voidaan luokitella niiden kuuluisien katteettomien lupausten tynnyriin.
Aikaisemmat neljä kesää ovat olleet turpeen noston kannalta optimaalisia sään suhteen. Mutta haitallinen politiikka turpeen nostorajoitteiden muodossa esti turpeen nostoa monelle tuotantoalueella. Nyt elokuussa ollaan siinä pisteessä, että turveyrittäjät saavat laittaa pillit pussihin. Sateiden takia tuotantoalueen pohja ei kestä koneita ja kerättävä turve on märkää. Turve ei kuivu koska joka välissä sataa.
Turvetuotanto elinkeinona perustuu jatkuvuuteen ja pitkään työuraan. Turvealalla ei ole pikavoittoja jaossa, vaan vuosien kuluessa tasoittuvat huiput ja tappiot. Kalusto vaatii investointeja ja pääomaa. Alueiden hankinta vaatii pääomaa. Kulut juoksevat lupien kautta, vaikka tuotanto olisi seis.
Nykyhallitus ei alan yrittäjiltä kiitosta saa. Turvetuotanto ajettiin politiikalla alas ja yrittäjiä kannustettiin romutustukiin. Toimivat koneet romutettiin tai ehkä myytiin Ruandaan. Pääosin Suomen valtion omistama Finnfund rahoitti noin 12,5 miljoonalla eurolla uuden turvevoimalan perustamisen Ruandaan Afrikkaan. Samaan aikaan turpeen energiakäyttöä pyritään ilmastosyistä leikkaamaan jyrkästi Suomessa. Asiasta uutisoitaessa on todettu, että ”Turve on Ruandassa kotimaista polttoainetta, jonka käyttö vähentää riippuvuutta tuontiöljystä.” Miksi turpeen kotimaisuutta ei meidän hallitus arvosta? Ruandassa voimalan alueella on 4 200 hehtaaria turvemaata, jonka arvioidaan riittävän ainakin 30 vuodeksi voimalan tarpeisiin. Suomessa olisi mahdollista käyttää 100 000 hehtaaria turvetuotantoon, joka vastaisi vain 12 %:ia soiden kokonaispinta-alasta.
