You are currently viewing Siisti vihreä siirtymä on utopiaa
Piia Kattelus-Kilpeläisen mielestä siisti ja helppo vihreä siirtymä on utopiaa.

Siisti vihreä siirtymä on utopiaa

Geologian tutkimuskeskuksen apulaisprofessori Simon P. Michaux on laskenut, että nykyratkaisut eivät millään riitä sellaiseen vihreään siirtymään, jossa fossiilisista polttoaineista luovuttaisiin siistillä ja johdonmukaisella tavalla. Hänen mukaansa länsi on ollut sekä energiasokea että luonnovarasokea. Luonnonvarat ja tuotannolliset ratkaisut ovat riittämättömiä monin tavoin.

Hänen tekemien laskelmien perusteella kestävä kehitys ei onnistu kuin viestikapulaa vaihtamalla, siis öljystä ja hiilestä uusiutuvaan energiaan ja kiertotalouteen.

Asian mahdottomuuden todistaminen ei ole helppoa, koska väite siitä, että ”teknologia pelastaa” on yleinen. Tämä väite ei kuitenkaan kunnioita maapallon rajallisten resurssien määrän ja saatavuuden realiteetteja. Michaux’n tietopohja perustuu kokemukseen kaivosteollisuudesta ja työurasta kaivosyhtiöissä, joka on äärimmäisen riippuvainen fossiilisista energianlähteistä.

Fossiiliset polttoaineet ovat mahdollistaneet ihmiskunnan teknologisen kehityksen. Fossiilisia polttoaineita on helppo kuljettaa, varastoida ja käyttää. Etenkin raakaöljy on ominaisuuksiltaan yliveto: tasalaatuista, kevyttä, turvallista käyttää ja se säilyy pitkään. Tässä kohtaa voisi mainita myös turpeen, joka etenkin meille suomalaisille on aivan ylivertainen lämpöenergian lähde, ja se myös uusiutuu.

Michaux’n mukaan ajatus teknologian ihmevoimasta on virheellinen, koska öljyn ja hiilen yksinkertaisuus halutaan korvata monimutkaisilla ja epävarmoilla energianlähteillä sekä riittämättömillä luonnonvaroilla. Ongelmat on totuttu korjaamaan halvan, runsaasti saatavilla olevan energian ja loputtomien resurssien avulla, nyt niitä ei enää ole.

Michaux on selvittänyt, kuinka uusiutuvan energian tuotanto kasvattaisi tiettyjen mineraalien kysyntää niin paljon, ettei maailman kaivostoimintaa voida millään muodoin kasvattaa lisääntyvien tarpeiden mukaisesti. Hänen mukaansa sokea toivo tuuliturbiineista, aurinkopaneeleista tai ydinvoimasta ei tule tuottamaan sitä maailmaa, jonka toivomme. Tuuliturbiinien tuotantoon, käyttöönottoon ja alasajoon voi kulua paljon enemmän energiaa kuin nykyisin luullaan, teoriassa jopa enemmän kuin ne elinkaarensa aikana tuottavat.

Sähköautot eivät ratkaise ongelmia, päinvastoin. Tällä hetkellä tiedossamme olevat energiavarat eivät riitä maailman laajuisesti edes yhden sukupolven sähköautojen akkuihin ja niiden energian varastointiin. Litiumia ei ole tarpeeksi. Lisäksi kuparia tulisi louhia jatkuvasti enemmän. Ihmiskunta on koko olemassaolonsa aikana käyttänyt tähän mennessä kuparia 700 miljoonaa tonnia, tällä kasvulla käytämme saman verran 22 vuodessa.

Kaivostoiminnan osalta Europpa on lähes koskematon. Australiassa louhitaan jo kolmen kilometrin syvyydestä, Euroopassa on harvinaista selvittää kaivosten kannattavuutta yli 100 metrin syvyydestä. Euroopalla ei ole enää siirtomaita, minne kaivokset voisi sijoittaa ”poissa silmistä, poissa mielestä” mentaliteetilla. Michaux’n viesti on selvä: Pitää louhia omalta maalta tai tulla toimeen ilman. Michaux puhuu resurssitasapainotetusta taloudesta, jossa myös varakkaiden tulisi tottua niukkuuteen; jokainen hyväosainen kadullatallaaja ei voisi ostaa uusinta Iphonea. Meidän tulisi siis arvioida uudelleen suhteemme kulutukseen.