You are currently viewing Kunnia ja kiitos sotiemme veteraaneille
Suomen päättäjillä on nyt vastuu ja velvollisuus vaalia veteraanien perinnettä ja huolehtia siitä, että myös NATO:n jäsenmaana Suomessa pidetään kiinni puolustuksen kulmakivistä – yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustamisesta.

Kunnia ja kiitos sotiemme veteraaneille

Näin kansallisena veteraanipäivänä on syytä muistaa hartaudella ja kiitoksella sotiemme veteraaneja. 27.4. on juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä, jota vietettiin ensimmäisen kerran Lahdessa vuonna 1987 osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Tästä lähtien kunnat ovat järjestäneet juhlatilaisuuksia veteraaneille yhdessä seurakuntien kanssa. Juhlapäivänä kuuluu seppeleen lasku, joka on kunniatehtävä.

Suomen sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi. Rintamalta kotiin palanneistakin joka neljäs oli saanut pysyvän sotavamman. Sodat jättivät jälkeensä 30 000 leskeä ja yli 50 000 sotaorpoa.

Suomen satavuotisjuhlintaa oli todistamassa vielä merkittävä joukko kunniakansalaisia. Tunnuksen omaavia veteraaneja oli vuoden 2023 alussa hiukan vajaa kolme tuhatta, veteraanien puolisoita ja leskiä noin 10 000. Sodissa vammautuneita, joilla kaikilla ei ole veteraanitunnusta, oli keskuudessamme vielä viitisen sataa. Keski-ikä veteraaneilla on jo lähes 97-vuotta – ”Ikää olisi vaikka muille jakaa” totesikin äskettäin eräs sotaveteraani Seinäjoella järjestetyssä TURVA23-tapahtumassa.

Veteraanijärjestöt haluavat evästää uuden hallitusohjelman kirjoittajia omilla tavoitteillaan. Edunvalvonnan painopiste tulee olla veteraanien puolisoiden ja leskien etuuksien parantamisessa. Heille tavoitellaan itsenäistä kuntoutusoikeutta. Nythän puolisot pääsevät kuntoutukseen vain veteraanien kanssa ja monikaan veteraani ei enää kykene laitoskuntoutukseen. Elinkustannukset, kuten ruoan ja sähkön hinta, ovat nousseet merkittävästi viimeisen vuoden aikana. Sen vuoksi tunnuksen omaavien veteraanien rintamalisän korottaminen on edelleen ajankohtainen. 

Pieni Suomen kansa nousi veteraanien urotöiden ansiosta muutaman vuosikymmenen aikana oikeus-, sivistys- ja hyvinvointivaltioksi, jota sitten pidettiin monessa suhteessa mallimaana. Sotaveteraanien sankaruus ei ollut vain urheita tekoja, vaan pitkään jatkuvaa jokapäiväistä sankaruutta. Monella nuori elämä uhkasi päättyä ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.

Meidän tulee ihailla veteraanien vastuullisuutta: Vapauksien ja oikeuksien lisäksi on olemassa vastuu ja velvollisuus. Suomen päättäjillä on nyt vastuu ja velvollisuus vaalia veteraanien perinnettä ja huolehtia siitä, että myös NATO:n jäsenmaana Suomessa pidetään kiinni puolustuksen kulmakivistä – yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustamisesta.