Perinteisesti loppukevät ja alkukesä ovat suotuisaa aikaa tehdä puukauppoja, koska tähän vuodenaikaan voidaan myydä viimeisiä kesäleimikoita, joita voidaan hakata alkusyksystä. Kesäleimikoiden osalta ratkaisevaa on se, että puut pitää pystyä myös kuljettamaan eli hakkuukohteen maaperän tulee olla riittävän kantavaa ja sen tulee olla jonkin kantavan metsätien varrella.
Puun markkinatilanne on tällä hetkellä kiinnostava. PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että tukkipuun osalta hintahuippu on nyt. Eli metsänomistajan kannattaa nyt tehdä puukauppaa.
Kuitupuun osalta PTT:n Horne arvioi kysynnän pysyvän vahvana. Mutta silti lopputuotteen, eli sellun hinta on jo laskenut aika reippaasti. Yleisellä tasolla metsänomistajan kannattaa seurata yleistä korkotasoa, koska se vaikuttaa rakentamiseen, sahatavaran kysyntään ja sitä kautta tukkipuun kysyntään ja hintaan. Hornen mukaan konkreettinen keino mitata markkinatilanne on pyytää tarjouksia leimikosta. Mitä enemmän tarjouksia tulee, sitä parempi on kysyntä.
Maalainen-lehden haastattelema metsäalan ammattilainen yhtyy PTT:n tutkimusjohtaja Paula Hornen näkemykseen siitä, että puukauppaa kannattaa nyt tehdä. Päätehakkuiden tukkipuusta maksetaan nyt 80 euroa kiintomotilta ja kuitupuusta saa 30 euroa. Hänen mukaansa puun ostajat haluavat ostaa vielä viimeiset kesäleimikot hyvällä hinnalla ja tilanne puumarkkinassa on herkkä juuri nyt. Sahateollisuuden puolella kysyntä yskii jo ja sahat toivovat pienempiä määriä – tämä viittaa siihen, että kysynnän piikki on hiipumassa syksyä kohden.
Venäjän puu pysyy poissa Suomen markkinasta vielä pitkään ja tämä vetää hintoja ylöspäin. Suomi ei ole ainoa maa missä puutavaralle on kysyntää. Ruotsissa maksetaan myös kovia hintoja puusta ja sinne viedään etenkin rannikolta kuitupuuta. Yksi kysymysmerkki on myös koivukuitupuun hinta talvella. Miten se liikkuu ja mikä on hinta? Venäjältä tuotiin paljon koivua aikaisemmin mutta sodan takia kauppa on tyrehtynyt.
Sertifiointijärjestelmien sosiaalisten kriteerien takia sotaa käyvän maan puuta ei saa ostaa. Koivu on myös haluttu energiapuu. Koivuja pääsee runsaasti hakkaamaan vasta talvella roudan aikana.
Puumarkkinoilla suhdannevaihtelut ovat loivempia eli hintojen nousut ja laskut ovat varovaisempia verrattuna esim. viljan hintaan. Tietenkin metsänomistajan pitää myös miettiä, että jos myy nyt paljon puuta niin mihin sijoittaa saadut varat? Metsä kun on inflaatiosuojattu sijoituskohde. Nyt jos myy puuta saa siitä hyvän hinnan. Metsäalan ammattilainen sanoin ”Ainakin vielä saa, mutta uskaltaako loppusyksylle odottaa. Onko laskupaine myös kuitupuun osalta?”
