You are currently viewing Ohisalo ja liukumiinat
Sisäministerin tulisi ymmärtää, kuinka oleellinen osa huoltovarmuus on sisäisen turvallisuuden sektoria.

Ohisalo ja liukumiinat

Itse muistan hyvin lapsuudesta, kun paappani varoitteli meitä lapsia ”liukumiinoista”. Liukumiinalla sodan käynyt isoisäni tarkoitti lehmien lantaläjiä, joita mummolan laitumella oli. Me lapset kun siellä juoksimme leikkiessämme. Nimihän oli sangen kuvaava, ja kirjaimellisesti kantapään kautta opimme liukumiinoja väistämään.

Nyt puhutaan paljon luontokadosta, joka uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Lapsuuden lantaläjät ovat huvenneet laitumilta lehmien määrän puolittumisen ja tilakokojen kasvun myötä. Tämän päivän viljelijät ja tuottajat tekevät kuitenkin joka päivä töitä biodiversiteetin eteen. Tiloilla viljellään eri kasveja, maitotiloilla huolehditaan edelleen lehmien laidunnuksesta ja peltojen pientareita ei niitetä, vaan annetaan ”kaikkien kukkien kukkia”. 

Tiloilla on myös useita eläinlajeja, jotka tukevat biodiversiteettiä. Lampaat, kanat ja hevoset houkuttelevat paikalle pörriäisiä sekä pölyttäjiä ja luonto kiittää.

Suomessa on raivattu turvemaata pelloiksi, mutta samaan aikaan on sama määrä peltoja poistunut viljelystä. Näistä raivioista suurin osa menee nurmituotantoon, jolloin päästöjen määrä on oleellisesti vähäisempi, koska maata ei muokata ja nurmi sitoo samalla hiiltä. 

Suomessa on jalostuksen keinoin on parannettu eläinten hyötysuhdetta siten, että maitolitraa kohden päästöt ovat puolittuneet eli lypsylehmien määrä on puolittunut vaikka lehmien tuottama maitomäärä on pysynyt samana.

Myös viljelyn osalta keskisato on noussut samalla kun lannoitteiden käyttöä on vähennetty, joten kilo viljaa tai peltokasveja kasvaa entistä pienemmällä määrällä lannoitteita. Tästä johtuen peltokasvien päästöt per kilo ovat merkittävästi pienentyneet. 

Siksi vihreiden puheenjohtajan ja sisäministerin Maria Ohisalon väite siitä, että ”maatalous on sellainen sektori, jossa päästöjä ei ole oikein pystytty kunnolla vähentämään” on puusilmäinen ja yksitotinen.

Eikä kyse ole pelkästään päästöjen vähentämisestä. Kyse on huoltovarmuudesta, kotimaisesta ruuantuotannosta, ihmisten elinkeinosta ja maaseudun työpaikoista sekä elinvoimaisuudesta.

Ohisalo joko jätti kertomatta tai ei tiedä, kuinka paljon maatiloilla on tehty töitä päästöjen vähentämisen suhteen.

Ja sitäpaitsi, turvemaan raivaus ei oleellisesti lisää päästöjä verrattuna suohon, koska suo tuottaa päästöjä myös metsänä, eikä vasta sitten kun se raivataan pelloksi. 

Ministeri, älä syyllistä suomalaista talonpoikaa turhaan. Sisäministerin tulisi ymmärtää, kuinka oleellinen osa huoltovarmuus on sisäisen turvallisuuden sektoria. Vain omavarainen maa on puolustuskykyinen ja uskottava tässä tuulisessa maailmassa.