Saksa on ajautumassa ennennäkemättömään energiakriisiin. Halvan venäläisen maakaasun avulla on pönkitetty Saksan talouskasvua ja talouden rattaita. Entinen liittokansleri Angela Merkel Itä-Saksan kasvattina kävi kiltisti Moskovassa allekirjoittamassa tarvittavat sopimukset ja näin energiapoliittinen napanuora Saksan ja Venäjän välillä vahvistui vahvistumistaan.
Maakaasun toimitus Saksaan on täysin venäläisen Gazpromin käsissä. Nord Stream-kaasuputki on ollut heinäkuussa suljettuna huoltotöiden vuoksi, ja Venäjältä säädellään Saksaan toimitettavan kaasun määrä huoltokatkon jälkeenkin; tarvittava, niukka tai ei laisinkaan.
Saksa on tehnyt päätöksen jo vuonna 2011 luopua ydinvoimasta ja tämän vuoden loppuun mennessä on tarkoitus sulkea viimeisimmät ydinvoimalat, mutta nyt hallitus tekee selvitystä niiden toiminnan jatkamisesta. Kaasun korvaamiseksi on otettu käyttöön kivihiili- ja öljyvoimaloita. Saksa kulkee kohti suurempia hiilipäästöjä ja vihreään siirtymään tarkoitettu tukipaketti käytetään Saksassa niiden ihmisten auttamiseen, joilla ei ole varaa maksaa lämmitys- ja sähkökuluja tai jos ne vievät suurimman osan tuloista.
Venäjä käyttää tuttua ”hajota ja hallitse”-metodia. Se käyttää maakaasua sodankäynnin välineenä tavoitteenaan saada Suomi, Saksa ja Fortum riitelemään siitä, että kenen syliin Fortumin tytäryhtiö Uniper kaatuu ja kuka maksaa Uniperin tappiollisen toiminnan laskut.
Saksan esimerkki havainnollistaa, miten vaarallista on ajautua tuontienergian varaan. Suomessa ei ikävä kyllä kuljeta juurikaan eri reittejä. Meillä olisi mahdollisuuksia käyttää kotimaista ja uusiutuvaa raaka-ainetta etenkin lämmöntuotantoon talvipakkasilla, mutta päättäjät ovat tehneet turpeesta liian kallista käyttää keinotekoisilla energiaveron korotuksilla ja kymmenkertaisilla päästöoikeusmaksuilla.
Turve palautettava lämmöntuotannon raaka-aineeksi
Tässä tilanteessa myös Suomea uhkaa energiakriisi Venäjä-riippuvuuden takia; millä lämmitetään talvella kun Venäjältä ei enää tuoda halpaa haketta ja muuta raaka-ainetta kaupunkien lämpölaitoksiin. Turve ajettiin alas ennenkuin oli keksitty tilalle muuta korvaavaa raaka-ainetta tai tekniikkaa. Valtion tuella romutettiin turvekoneet ja hallituksen päätösten vuoksi ajettiin turvetuottajat leivättömän pöydän ääreen. Ukrainan sodan myötä herättiin Venäjä-riippuvuuteen, tartuttiin NATO:oon kuin hukkuva tarraa pelastusrenkaaseen, mutta ei NATO tuo ratkaisua energian saatavuuteen eikä kallistuneisiin energian tuotantokustannuksiin.
Sähköä on mahdollista tuottaa suht edullisesti, mutta sen varastointi ”pahan” päivän varalle on vielä lapsenkengissä. Jonkun verran on markkinoilla energiayhtiöille myytäviä sähköakkuja, mutta ne eivät missään nimessä ole ratkaisu vielä tulevana talvena. Tulisiko Suomessakin vihreä siirtymä muuttaa sosiaalituiksi?
