Onko elämä työtä varten vai työ elämää varten? Mielipiteitä on monia. Tällä hetkellä Suomessa vallitsee työntekijän markkinat. Usealla toimialalla on pula työntekijöistä. Työnantajien kannattaa huomioida tämä nyt käytävässä keskustelussa siitä, että mikä on työpaikan linja etätyön suhteen. Toki meillä on lukuisia ammatteja, missä etätyö on käytännössä mahdotonta, tämä pidettäköön mielessä. Mutta se on sitten se kuuluisa ”ammatinvalintakysymys”.
Maakuntalehden sivuilla nimetön kirjoittaja pohtii sitä, että tulisiko introverttien antaa jatkaa etätöissä ihan heidän työhyvinvointinsa ja mielenterveytensä vuoksi, koska etätöissä saa rauhassa keskittyä töiden tekemiseen. Hän jatkaa tuomalla esiin ekstroverttien ahdistuksen siitä, kun töissä pitääkin tehdä töitä, ”eivätkä ekstrovertit pääse pitämään työnantajan kustantamaa, omaa sosiaalista sirkustaan työmaalle”. Onhan tässä ajatusta. Toiselle sopii etätyö toista paremmin.
Korona-aikana etätyöt olivat enemmän sääntö kuin poikkeus, ja nyt useissa työpaikoissa kipuillaan sen kanssa, että miten etätyöt linjataan jatkossa. Itse ajattelen asian niin, että eikö se ole pääasia, että hommat tulee tehtyä – tämä kysyy tietenkin myös luottamusta siihen, että työntekijä on motivoitunut ja itseohjautuva.
******
Hallitus lakkautti aikuiskoulutustuen. Ei ollut mielestäni hyvä ajatus. Perustelut olivat ontuvia, enkä niitä ala tässä toistamaan. Voin paljastaa, että satun olemaan kokemusasiantuntija. Opiskelin itse aikuiskoulutustuella toisen ylemmän korkeakoulututkinnon ja tämä mahdollisti uuden uran ja ammatinvaihdon. Jatkuva oppiminen on ehdoton edellytys työelämän kehittämiselle ja aikuiskoulutustuki auttoi myös jatkamaan työuria sekä palveli työelämää ja muuttuvia tarpeita. Työnantajien tulee edelleen huolehtia siitä, että työntekijöiden osaamista päivitetään säännöllisesti ja mahdollistetaan opiskelu.
