Täällä pohjolassa olemme saaneet nauttia pakkassäästä jo viime marraskuusta lähtien. Parhaimmillaan elohopea on tippunut Etelä-Pohjanmaallakin lähelle miinus kolmeakymmentä. Kylmällä kelillä lämpö ja lämmöntuotto nousevat arvoon arvaamattomaan.
Maaseudun Tulevaisuudessa turveyrittäjät kertoivat, kuinka turvetta menisi kaupaksi ennemmän kuin pystytään toimittamaan. Kuljetuskaluston puute rajoittaa turpeen ajoa lämpölaitoksille. Hakkeesta ei saada pakkasella tarpeeksi lämpöä irti, siksi tarvitaan turvetta tukipolttoaineeksi.
Pakkastalvi on herättänyt lämmön-ja sähköntuottajat vihreästä ruususen unestaan; polttoaine ei riitä.
Sanna Marinin (SDP) hallituksen päätöksellä turpeen energiavero lähes kaksinkertaistettiin ja tämä yhdessä kallistuneiden päästöoikeuksien kanssa teki turpeen poltosta kannattamatonta – Marinin hallituksen ansiosta Suomessa palaa nyt hake, sekä kotimainen että venäläinen.
Venäjä on tosin alkanut rajoittaa puun vientiä. Suomen osalta tämä tarkoittaa, että tuonti vähenisi puolitoista miljoonaa kuutiota vuodessa. Lisäksi viime vuoden alussa oli tieto, että Karjalan tasavalta olisi esittänyt hakkeen vientikieltoa vuodesta 2022 alkaen. Venäläistä raaka-ainetta käytetään etenkin itäisessä Suomessa.
Jos Venäjä on määrittämässä hakkeen strategiseksi tuotteeksi, tulisi Suomen vastaavasti luokitella turve uusiutuvaksi luonnonvaraksi ja antaa sille strateginen status ja arvo lämmöntuotannossa ja huoltovarmuuden turvaamisessa.
Turve on kattanut 5–7 prosenttia Suomen energialähteistä, mutta sen merkitys huoltovarmuudelle on ollut suurempi. Turve on ollut kotimaisista kiinteistä polttoaineista ainoa, jota on voitu varastoida aumiin suuria määriä kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi. Turpeella on voitu myös varmistaa haketta käyttävien lämpölaitosten toiminta tilanteissa, joissa haketta ei ole saatavilla tai hakkeen lämpö ei riitä.
Suomessa on voimassa laki polttoturpeen turvavarastoinnista. Turvavarastointi on tuottajalle vapaaehtoinen järjestely, jossa hän saa varaston perustamisesta ja ylläpitämisestä korvauksen. Tältä pohjalta puhutaan myös reservialueista.
Reservialueiden ongelmana on se, että turvetuotannon loppuessa katoaa myös kyky nostaa turvetta. Käytännössä valtion pitäisi maksaa siitä, että turveyrittäjät ylläpitäisivät tuotannossa tarvittavia koneita ja tuotantoalueita varmuuden varalta.
Tämä epävarmuus koettelee turveyrittäjiä. Nyt moni on laittanut jo pillit pussiin ja myynyt kalustonsa ja lopettanut turveajot. Nyt puuttuu kuljetusautoja, hetken päästä ei ole enää tuotantokalustoakaan. Vuosikymmenten aikana rakennettu infra romahtaa. Ei elinkeinoaan voi perustaa kädestä suuhun ajattelulle eikä sille, että turveyrittäjä säilöisi turpeen suossa ja ottaisi sen sieltä käyttöönsä, kun pakkanen paukkuu.
Turve uusiutuvaksi ja sille strateginen status; EU:n komission huhutaan hyväksyvän fossiilisen maakaasun vihreäksi energiaksi taksonomialinjauksessaan, musta muutetaan valkoiseksi poliittisin perustein. Hyväksyykö Suomi tämän?
