Viime keskiviikkona oli kuopukseni kouluun tutustumispäivä. Tuleva ekaluokkalainen on hyvässä asemassa, koulu on samalla mäellä päiväkodin kanssa ja tilat ovat osin yhteisiä; rakennus on siis tuttu esikoulua päiväkodissa käyvälle lapselle.
Samalle luokalle tulevat oppilaat lienevät myös pääsosin tuttuja kavereita seurakunnan kerhosta, eskarista ja naapuristosta, tulevien luokkakavereiden kanssa on jo leikitty vuosikaudet ja ehditty tutustumaan.
Itse ekaluokkalaisena aloitin koulutaipaleen uudella paikkakunnalla ja täysin uudessa koulussa minulle tuntemattomien lasten kanssa. Muutimme Ylistaroon 1980-luvulla Satakunnasta. Ylihärmäläinen isäni oli saanut aikoinaan työpaikan Rauma-Repolalta puunostoon liittyen ja isokyröläinen äitini oli töissä farmaseuttina Raumalla apteekissa.
Uusi koti löytyi Ylistarosta koulun alkua edeltävänä kesänä. Komialla kirkolla olin toki lapsuudessani asioinut useasti, koska vietimme lähes kaikki viikonloput Isonkyrön mummulassa ja kaikkea tarvittavaa ei saanut myymäläautosta tai Orismalasta.
Tulevana syksynäkin moni lapsi aloittaa uudessa koulussa paikkakunnalle muuton vuoksi. Seinäjoella varmaankin suhteessa vielä useampi, koska väkilukumme kasvu perustuu sekä luontaiseen kasvuun syntyvyyden enemmyyden kautta, mutta myös muuttovoittoon. Toisin kuin usein luullaan, Seinäjoelle muutetaan valtaosin oman maakunnan ulkopuolelta eli noin 60 prosenttia kaupunkimme muuttovoitosta on peräisin muista maakunnista.
Lasten koulunkäynnin aloitusta helpottaa se, että lapselle ollaan kavereita. Ollaan kavereita vaikka uusi tulokas puhuisi vierasta kieltä tai muuten näyttäisi erilaiselta. Tässä on myös vanhemmilla ja opettajilla iso rooli tukea kaikkien lasten arkista aherrusta kouluissa ja oppilaitoksissa riippumatta lapsen iästä.
