Sote-uudistus tulee. Sitä perustellaan etenkin sillä, että nykyisellään kuntien asukkaiden yhdenvertaisuus palvelujen saannissa ei toteudu. Lisäksi väestöryhmien väliset ja alueelliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat edelleen suuret. Tulevaisuuden uhkakuviin maalataan myös ikärakenteen heikentymistä. Siksi tarvitaan vahvemmat järjestäjät sosiaali- ja terveystoimen palveluille ja pelastustoimelle.
Maaseudun, jota Suomessa kyllä onneksi riittää, kohtalonkysymys onkin, miten alueellinen tasa-arvo palveluiden saannissa toteutuu hyvinvointialueiden kautta, koska nyt jo useissa maakunnissa on sote-palvelut keskitetty maakuntakeskukseen ja toimittu vastoin yhdenvertaisuutta. Tulevissa aluevaaleissa tarvitaan vahvaa maaseudun asukkaiden edunvalvontaa laajemmassa mittakaavassa.
Mistä aluevaltuustoihin valittavat päättäjät sitten päättävät? Ainakin hyvinvointialueen toimintamallien suunnittelusta, lähipalvelupisteistä, sähköisistä palveluista ja hyvinvointialueelle mahdollisesti keskitettävistä palveluista. Kaikessa pitäisi huomioida alueen asukkaiden tarpeet siten, että perustason palvelut olisivat esteettömästi saatavilla ja saavutettavissa. Kuulostaa hienolta suunnitelmalta, mutta miten se toteutetaan ja mitkä ovat ehdottomia perusedellytyksiä yhdenvertaisuudelle ja saavutettavuudelle?
*********
Maaseudun tieverkon kunto tulee olla riittävä. Lähipalvelun voi hakea myös etäämpää, jos sen piiriin pääsee edes kohtuullisen hyväkuntoista ja turvallista tietä pitkin. Suomen maaseudulla on edelleen teitä, joiden kunto on sama kuin Ville Haapasalon Venäjältä kertovissa dokumenteissa. On kohtuutonta maaseudun asukkaita kohtaan, että tieverkko rapautuu eikä sen kunnossapidosta huolehdita, vaikka samaan aikaan autoilijoilta kerätään mittavat ajoneuvo- ja polttoaineverot. Eikä näillä rahoilla kuuluisi valtion pitää tiensä kunnossa? Sama pätee toki myös kunnan ylläpitämiin teihin.
Hyvä keino saada oman kunnan soratie kuntoon on kutsua ministeri vierailulle. Muistan, kuinka eräässä kunnassa oli pitkään valiteltu soratien heikkoa kuntoa, jonka varrella kun oli merkittävää yritystoimintaa ja raskasta ajoneuvoliikennettä. Ennen kuin ministeri Anne Bernerin musta auto kurvasi paikalle, oli Elyn toimesta tuotu soraa ja laitettu tie kuntoon.
Teiden lisäksi kaavoituksella on suuri rooli. Kuntien tulee sallia maaseudulle rakentaminen. Mediasta saa lukea, kuinka ainakin ennen koronaa väki pakkaantui kaupunkeihin. Tokihan sinne muutetaan, missä on työpaikkoja ja uusia asuntoja. Helsinkiinkin rakennetaan vuositasolla 7000 uutta asuntoa – sinne siis tyhjennetään maakuntia ja sijoitetaan väkeä maamme rajojen ulkopuolelta. Riittävä palvelutaso ja palveluverkko edellyttää, että palveluille on myös käyttäjiä. Joko fyysisesti tai etänä.
Kohtalonkysymyksen maaseudun elinvoiman kannalta voi tiivistää saavutettavuuteen eli teihin, tietoliikenneyhteyksiin ja kaavoitukseen. Kaavoituksen kohtalonkysymys on siinä, että onko maaseutu saavutettavissa uusille asukkaille ja rakentajille kaavoituksen kautta. Vaihtuuko väki, saadaanko tupiin uutta verta. Kylille vinkiksi, että kannattaa myös pitää omaa tonttipörssiä ja markkinoida maaseutua sitä kautta.
