Eläinsadut kuuluvat edustamani sukupolven lapsuuteen. Oli iso paha susi, kolme pientä porsasta, saapasjalkakissa, Bremenin soittoniekat ja kolme pukkia. Sadut luettiin satukirjoista. Pelkästään satujen perusteella ei kuitenkaan luontosuhdetta eikä suhdetta eläimiin tarvinnut rakentaa, vaan säännölliset käynnit isovanhempien navetoissa ja laitumilla kasvattivat osaltaan maatilan arkeen.
Maatilalla eläimet ovat olennainen osa elämää. Niistä pidetään huolta ja ne tuovat leivän pöytään. Suomessa on täysin laillista harjoittaa maataloutta elinkeinonaan. Tosin nyt kun on seurannut erään taiteeksi itseään kutsuvan propagandan ympärillä käytävää keskustelua, on syytä kysyä, onko Nurmossa asuva sikatilallinen yhtä lailla laillinen elinkeinonharjoittaja kuin Helsingin Punavuoressa asuva vegaani akryyliväritaitelija.
Tuntuu siltä, että nyt keskustelua dominoivat pelkästään Disney-elokuvista luonto- ja eläinsuhteensa ammentaneet yksilöt. Eläinten inhimillistäminen on vaarallista. Koko iso kuva hämärtyy. Eläin ei ole ihminen. Opetus lähtee Isosta kirjasta.
Minä toivoisin, että nämä propagandaa harjoittavat agitaattorit olisivat enemmän huolissaan siitä, miten laillista elinkeinoa harjoittavat maatilojen miehet ja naiset, isät ja äidit, mummot ja paapat, saavat tukea työssä jaksamiseen. Tämä yhteiskunnassa käytävä keskustelu on kerrassaan syrjivää ja epäoikeudenmukaista. Mitä paremmin he jaksavat pyörittää raskaan maatilan arjen ja tuottaa ruuan suomalaisten pöytään, sitä enemmän on myös mahdollisuuksia miettiä tilan toiminnan kehittämistä. Maatiloilla tehdään joka päivä tekoja eläinten hyvinvoinnin eteen.
Suomessa kun nyt pääsääntöisesti asiat ovat kunnossa. EU:n mallioppilas käyttää vähemmän tai ei ollenkaan antibiootteja, soijaa tai hormoneja lihan- ja maidontuotannossa, toisin kuin muualla. Jos Suomessa kielletään ruuantuotanto – mihin tällä propagandalla mitä ilmeisimmin pyritään – tuotetaan ruoka sitten jossain muualla vähemmän eettisesti, vähemmmän turvallisesti ja eläinten hyvinvointia laiminlyömällä.
Taiteen tehtävä on kuulemma herättää keskustelua. Kyllä maailmaan meteliä mahtuukin. Se tuleekin jatkossa harkita tarkkaan, että mitä keskustelua tuetaan veronmaksajien rahoilla. Jokainen vapaa taitelija voi perustaa omalla rahallaan oman ateljeen ja pitää siellä näyttelyitä. Varmaan tunkua on katsomaan Kiinassa kuvattuja emakoita, kun julkinen raha loppuu.
Oma kasiluokkalainen olisi ennemmin jäänyt koulun liikuntatunnille pelaamaan sählyä kun mennyt ”taidetestaajaksi”. Ei kuulemma ahdistanut, mutta aika erikoisena piti näyttelyä. Kierroksen jälkeen piti vastailla kysymyksiin, kuten ”Mitä mieltä olette sian tai yleisesti eläinten käyttämisestä ihmisten ruuaksi?”. Miksi pitää kasvavilta nuorilta kysyä ruokavalioon liittyviä kysymyksiä taidenäyttelyssä? Haistan palaneen käryä.
